Hups, nyt tuleekin kerralla enemmän asiaa. En muistanut, että edellisestä päivityksestä on jo aikaa. Tuntuu, että olen vain toistanut kaavaa “valmistaudu töihin-ole töissä-tule töistä ja mene nukkumaan” päivästä toiseen.
Työnteosta puheenollen:
Kun olen töissä, jätän autoni erään kerrostalon sisäpihalle; minulla on siellä ruutu ja sähkötolppa. Parkkipaikka on rajattu porttikongilla, jonka vartiointiliikkeen mies käy aina kahdeksalta illalla sulkemassa, samaan aikaan kuin itse pääsen töistä.
Toisinaan ehdin hakea autoni, toisinaan en. Minulla on kyllä avain porttiin, mutta on tietenkin oma vaivansa ajaa auto portin eteen, nousta autosta, kävellä portille ja avata se, ajaa portista läpi, nousta taas autosta ja käydä sulkemassa portti. Puhumattakaan, että vartija itse on hetki sitten turhaan käynyt sen sulkemassa.
Useasti olen osunut hänen kanssaan samaan aikaan portille, ja olen hänelle luvannut laittaa portin kiinni mennessäni, jolloin hän voi jatkaa heti seuraavaan paikkaan. Toisinaan hän sanoo odottavansa, että ehdin hakea auton ja sulkee portin mentyäni. Huipputyyppi.
Toisinaan olen huomannut, että jos satun pääsemään töistä hitusen myöhässä, 5-10 minuuttia, hän on edelleen portin edessä autossaan ja odottaa MINUA! Tätä sanoisin jo asiakaspalveluksi vaikkei hän ihan sillä alalla olekaan. Ei hän siellä ihan joka ilta ole, mutta tarpeeksi usein tajutakseni, ettei se ole sattumaa. Hän käy kääntämässä autonsa parkkipaikalla ja näkee jos minun autoni on yhä siellä.
Mistä pääsemmekin seuraavaan tapahtumasarjaan:
***
Vielä lopuksi; joku pitää huolen linjoistani, mutta se en ole minä:
