Suomalaisesta kirjakaupasta ei löytynyt 300 grammaista vesiväripaperia, mutta löytyi sieltä viivoitin (tai siis viivain) jolla ei saa suoraa viivaa sitten millään, ja elämälle käyttöohje. Jos joku vahingossa muistaa, niin otin tämän kirjan puheeksi joskus Limigassa kun puhuttiin hyvistä kirjoista. Kertoo ranskalaisen kerrostalon asukkaista (mutta ei samalla tavalla kuin [S]alkkarit), ja palapeleistä.
Ja taidanpa laittaa tämänkin tänne ihan huvikseen, tuleepahan pidempi merkintä. Sih.
Siis jos onnistun.
Löysin sattumalta Ylen Areenalta Pingu-animaatioita, ja siitä se ajatus sitten lähti. Keijjon ansiosta sain ohjelman kuvaamiseen. Tulipa vanhalle webbikamerallekin käyttöä. Välineinä kaikenlaista sekalaista.
Shii.. Empatiat tavaraongelmalle – tiedän tunteen. Eilenkin sai kaivamalla kaivaa, että löysi skannerin kaiken tuon romun alta. Jännää kun ne aina tulee takaisin, vaikka kuinka siivoaisi… salaliitto selvästikin.
Ja oooh! Miun pitää mennä etsimään jos Kouvolan Suomalaisesta löytyisi tuomoisia kiemuraviivaimia (vai mitä ne on.. piirtimiä?) ja voisi vaikka vilkaista jos tuo kirjakin silmiin osuisi (:
Sulla on blogi! JEEEEE! Pääsen lueskelemana sun elämää. HEHEHE… I found you. HOHOHOHO