Joskus teini-iässä sain isäni rakentamaan minulle valopöydän, mutta koska alla oleva valo oli liian himmeä ja päällyspleksi liian läpinäkymätön, se ei minulle kelvannut, kiittämätön paska kun olen.
Nyt olen jo jonkin aikaa miettinyt, että tarvitsisin hieman kaltevan piirustustason, jolloin vanha kunnon valopöytä muistui mieleeni, ja kaivoin sen esille vanhempieni autotallista. Pienen (isän suorittaman) tuunauksen jälkeen siitä tuli oikein hyvä piirustusalusta. Eli ei sitä koskaan turhaan rakennettu, sen aika vain ei ollut vielä koittanut. :D
Mun työpöydältä vaan uhkaa loppua tila.
***
Martsun seikkailut alkohoolimaassa, osa 10.