Norppailua

Yli kakskymmentä vuotta meni ennen kuin sain kaiverrettua oman kurpitsalyhdyn. Löysin kaupasta viitosella pienen soman ja vein sen kotiin. Ei raukka arvannu miten makaaberiin touhuun joutuisi.

Koskaan en ole aiemmin tainnu nähdä tämmöistä livenä, en kait edes siellä Floridassa, koska tämä on nimenomaan talvikurpitsa, mikä kypsyy syksyllä. En oo myöskään koskaan syöny mokomaa; suomalaiset kurpitsat on semmosia puikuloita ja ne säilötään yleensä etikkaan tai vastaavaan, blyäk! Mutta kuten jo Muumeista selviää, tätä kurpitsaa voi käyttää sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin. Siinä oli tarrat apuna leikkaamiseen, mutta mä etsin netistä kaiverrusohjeen samalla kun hain reseptejä.

Ei tämän isompi vimpula (en halunnut kauhujötkälettä, vaikka näinkin kaupassa myös hieman koripalloa isomman yksilön), mutta yllättävän painava. En mitannu, mutta veikkaisin 2-3 kg. Ja kuitenkin lähes ontto sisältä.

Näillä mentiin. Lusikan on hyvä olla jäykkä, ettei pääse taipumaan. Myös metallinen jäätelökauha on sopiva. Hienosäätöön olisi saanut olla kapeampikin veitsi, sillä kurpitsa tuppaa hieman lohkeilemaan ison veitsen kanssa, mutta oikein ohuet fileerausveitset on vähän turhan hentoja. Lyhyt, tukeva hedelmäveitsi lienee paras.

Lobotomiaa?

Kuten näette, lähes ontto sisältä. Siemeniä oli Ennin laskun mukaan ”yli sata miljoonaa!!” Ja ne oli kiinni semmoisessa pehmeässä rihmamaisessa mössössä.

Tämä kippo tuli lopulta täyteen siemeniä. Mä otin ne talteen ja ajattelin tänään paahtaa uunissa. Hyötykäyttöön koko kurpitsa!

Ja siinä. Onpa muuten sopiva otsikko lehdessä, en edes huomannut sitä silloin touhutessani. En uskaltanut laittaa oikeaa kynttilää sisään, mutta ledituikku ajoi saman asian erittäin mallikkaasti. Vein lyhdyn ulos naapureita pelottelemaan, hih.

Lopuksi tein sisuksista vielä piirakan. Unohdin ottaa kuvan ehjästä piirakasta, se näytti vähän paremmalta kuin tämä viipule. Ihan hyvän makuista, mutta ei mitenkään erikoista. Pelkkä kurpitsa on hieman puisevan makuista, ehkä ikään kuin erittäin lievästi makea vihannes, vaikea selittää.

Jos jotakuta kiinnostaa niin laitan reseptin tähän mukaan. Se on yhdistelmä ainakin kolmesta eri reseptistä minkä löysin ympäri nettiä.

(Itse en laittanut suolaa mihinkään vaiheeseen. Pohjan voi tehdä vähän isommaksikin jos piirakkavuoka on iso, muuten ei välttämättä yllä reunoille asti. Kurpitsasosetta saattaa saada valmiinakin säilykkeenä.)

Kurpitsapiirakka

1. Nypi jauhot ja voi. Lisää loput pohja-ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kovettua jääkaapissa puolisen tuntia. Painele taikina piirakkavuokaan.
2. Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita täyteainekset. Kaada täyte vuokaan. Paista noin 200 asteessa 30-50 min. Tarjoile hieman jäähtyneenä kermavaahdon kera.

pohja:
n.3 dl	vehnäjauhoja
(0,5 tl	suolaa)
100 g	voita
1 rkl	Kylmää vettä
täyte:
n.5 dl	kurpitsasosetta
2	munaa
1-2 dl	kuohukermaa
3/4 dl	fariinisokeria (ja 1/4 dl sokeria)
1 tl	kanelia
1 tl	inkivääriä
1/4 tl	muskottipähkinää
(1/4 tl	neilikkaa)
(ripaus	suolaa) Kurpitsasose: Keitä kurpitsanpalat pienessä määrässä vettä. Lisää hieman sokeria. Siivilöi ylimääräinen vesi ja soseuta seos. Anna jäähtyä.

This entry was posted on maanantai, marraskuu 1st, 2010 at 11:15 and is filed under Kaikkea sitä näkee. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.