Hexaflexagon

lokakuu 6th, 2012

Hexa-mikä? No tämmöinen.

Terraforming

syyskuu 30th, 2012

En pidä kylmistä käsistä selässä. Brr~

***

Viime viikolla väsäsin itselleni kakun. (Kiitos vielä kaikille onnittelijoille!) Tuttuun tapaani päätin yrittää jotain itselleni liian vaikeaa projektia, ja päädyin kinuskikakkuun. On suoranainen ihme, etten polttanut kinuskia enkä kakkua, vaikka homma alkoikin todella lupaavasti; sekoitin sokerin vahingossa jauhojen enkä munien joukkoon.

Lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut, vaikka kakun kuorrutus on minulle edelleen se pahin vaihe. Uskokaa täi älkää, mutta minulla ei ole mielikuvitusta. Eikä kunnon tylloja joilla saisi kauniin pursotuskuvion. Eikä vaniljakreemijauhetta että vaahdosta saisi jämäkämmän.

Mutta ei se mitään.

Laitan reseptin tähän alle koska ainakin yksi ihminen sitä kyseli.

Ohjeena käytin Kodin Kuvalehden nro 10/2012 Kaisan TÄYDELLISEN kakun ohjetta:

4 munaa

1½ dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

¾ dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan n. 24 cm:n kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet (jauhot) keskenään. Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun voit ”piirtää” sen pintaan pysyvän kahdeksikon. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon ja sekoita taikinaa varovasti nostellen. Kaada taikina vuokaan ja paista 175°C :ssa 35-40 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua ennen kuin vasta viimeisten 5-10 minuutin aikana, ettei kakku lässähdä. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on valmis.

Kinuskikastikkeen ohjeen löysin Kinuskikissa.fi – sivustolta.

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Riittää halkaisijaltaan max 24 cm kakkuun. Esimerkiksi 28 cm kakkuun voi kinuskin tehdä 3 dl:n mukaan.

Laita ainekset (teflon-pintaiseen) kattilaan. Varmista, että kattila on täysin puhdas – kattilan rasvaisuus tarttuu helposti kinuskiin ja näkyy valmiin kinuskin pinnalla epätasaisuutena. Kuumenna, kunnes seos kiehuu. Alenna lämpöä keskiteholle ja jatka keittämistä välillä sekoitellen n. 15-20 minuutin ajan. Kinuskin tulee kiehua koko ajan – mutta maltillisesti. Kun kinuski alkaa selvästi paksuuntua (itselläni kattilan pohja alkoi sekoittaessa tulla näkyviin, kun kinuski lähti puukapustan mukaan) se alkaa olla valmista. Voit myös pudottaa pisaran kakun päälle; jos pisara ei imeydy, vaan jää kiinteäksi, kinuski on valmista.

Kaada kinuski heti kakun päälle, se nimittäin jämähtää hyvin nopeasti. Itse aloitin keskeltä ja siirryin spiraalimaisesti kohti reunoja. Voit myös levittää kinuskin lastalla.

Itse en kyllä saanut niin sileää pintaa kuin Kinuskikissan foorumilla, mutta ehkä se johtui epätasaisesta kakun pinnasta.

 

Tässä vielä valmis kakku. Täytteenä käytin persikkaa, banaania, äidin tekemää mansikkahilloa ja vaniljarahka-kermavaahtoseosta.

 

Mustikkakissa

elokuu 27th, 2012

 

Mun nykyinen päivis on vaakaformaatissa, ja kuten aiemmasta lomapäivityksestä voi nähdä, wordpressin sivu ei ole oikein optimaalinen sellaiseen. Jouduin siis hieman siirtelemään kuvia ympäriinsä tämän seuraavan päivityksen kohdalla. Pitää vähän miettiä, miten teen tämän jatkossa.

Ennen kuin vihapostia alkaa tulvia laatikkooni, totean että nämähän ovat tietysti vain minun mielipiteitäni. Jos joku teistä pitää dubstepistä, niin… Siitä vain.

Hups, piirsin näköjään Sega Mega Driven ohjaimen, ja MD:hän on 16-bittinen eikä 8; olisi kai pitänyt piirtää NESin kapula. Noh, idea on sama, ja tuskin kukaan teistä edes kiinnitti huomiota.

Sylillinen mimsejä

kesäkuu 13th, 2012

 

Kuvapäiviksen viimeinen sivu saavutettu taas. Ylläoleva kuva piti piirtää takakanteen. Toivottavasti muistan ostaa uuden kirjasen pian. Lomalta saattaa tulla jutunjuurta. Vielä tämä ja ensiviikko töitä, ja sitten… Ja SITTEN…

 

Taskuvenus

kesäkuu 1st, 2012

Joskus teini-iässä sain isäni rakentamaan minulle valopöydän, mutta koska alla oleva valo oli liian himmeä ja päällyspleksi liian läpinäkymätön, se ei minulle kelvannut, kiittämätön paska kun olen.

Nyt olen jo jonkin aikaa miettinyt, että tarvitsisin hieman kaltevan piirustustason, jolloin vanha kunnon valopöytä muistui mieleeni, ja kaivoin sen esille vanhempieni autotallista. Pienen (isän suorittaman) tuunauksen jälkeen siitä tuli oikein hyvä piirustusalusta. Eli ei sitä koskaan turhaan rakennettu, sen aika vain ei ollut vielä koittanut. :D

 Mun työpöydältä vaan uhkaa loppua tila.

***

Martsun seikkailut alkohoolimaassa, osa 10.