Sarjissivu myöhästyy, koska kaikki tämän viikon vapaat hävis kuin tuhka tuuleen, ja siivotakin pitäis. Koetan saada sunnuntai-iltaan mennessä tehtyä.
Posts Tagged ‘leivontaa’
Thirteen o’clock
perjantai, joulukuu 19th, 2014Terraforming
sunnuntai, syyskuu 30th, 2012
En pidä kylmistä käsistä selässä. Brr~
***
Viime viikolla väsäsin itselleni kakun. (Kiitos vielä kaikille onnittelijoille!) Tuttuun tapaani päätin yrittää jotain itselleni liian vaikeaa projektia, ja päädyin kinuskikakkuun. On suoranainen ihme, etten polttanut kinuskia enkä kakkua, vaikka homma alkoikin todella lupaavasti; sekoitin sokerin vahingossa jauhojen enkä munien joukkoon.
Lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut, vaikka kakun kuorrutus on minulle edelleen se pahin vaihe. Uskokaa täi älkää, mutta minulla ei ole mielikuvitusta. Eikä kunnon tylloja joilla saisi kauniin pursotuskuvion. Eikä vaniljakreemijauhetta että vaahdosta saisi jämäkämmän.
Mutta ei se mitään.
Laitan reseptin tähän alle koska ainakin yksi ihminen sitä kyseli.
Ohjeena käytin Kodin Kuvalehden nro 10/2012 Kaisan TÄYDELLISEN kakun ohjetta:
4 munaa
1½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
¾ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan n. 24 cm:n kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet (jauhot) keskenään. Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun voit ”piirtää” sen pintaan pysyvän kahdeksikon. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon ja sekoita taikinaa varovasti nostellen. Kaada taikina vuokaan ja paista 175°C :ssa 35-40 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua ennen kuin vasta viimeisten 5-10 minuutin aikana, ettei kakku lässähdä. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on valmis.
Kinuskikastikkeen ohjeen löysin Kinuskikissa.fi – sivustolta.
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
Riittää halkaisijaltaan max 24 cm kakkuun. Esimerkiksi 28 cm kakkuun voi kinuskin tehdä 3 dl:n mukaan.
Laita ainekset (teflon-pintaiseen) kattilaan. Varmista, että kattila on täysin puhdas – kattilan rasvaisuus tarttuu helposti kinuskiin ja näkyy valmiin kinuskin pinnalla epätasaisuutena. Kuumenna, kunnes seos kiehuu. Alenna lämpöä keskiteholle ja jatka keittämistä välillä sekoitellen n. 15-20 minuutin ajan. Kinuskin tulee kiehua koko ajan – mutta maltillisesti. Kun kinuski alkaa selvästi paksuuntua (itselläni kattilan pohja alkoi sekoittaessa tulla näkyviin, kun kinuski lähti puukapustan mukaan) se alkaa olla valmista. Voit myös pudottaa pisaran kakun päälle; jos pisara ei imeydy, vaan jää kiinteäksi, kinuski on valmista.
Kaada kinuski heti kakun päälle, se nimittäin jämähtää hyvin nopeasti. Itse aloitin keskeltä ja siirryin spiraalimaisesti kohti reunoja. Voit myös levittää kinuskin lastalla.
Itse en kyllä saanut niin sileää pintaa kuin Kinuskikissan foorumilla, mutta ehkä se johtui epätasaisesta kakun pinnasta.
Tässä vielä valmis kakku. Täytteenä käytin persikkaa, banaania, äidin tekemää mansikkahilloa ja vaniljarahka-kermavaahtoseosta.
Heliumpallo
tiistai, toukokuu 15th, 2012Koska eilen oli äitienpäivä, ja tänään siskoni syntymäpäivä, päätin tehdä heille yhteisen kakun. Löysin lehdestä kivalta kuulostavan ohjeen ja päätin testata: mansikka-lime -kakku. Pohja on suklaakakkua, vaikka ei kuvasta näykään. Leivinpaperi jäi myös näkösälle, mutta sen avulla oli helpompi siirtää pehmeä hyydykekakku vuoasta kakkulautaselle.
Äitienpäiväonnittelut myös Ouluun uunituoreelle äidille!
***
Tämä mun seuraava postaus vähän hairahtuu aiheesta. Tai sitten siinä on turhan pitkä alustus. No jaa. ERÄÄNLAINEN!
Mua ei häiritse epärealistiset hiustyylit (köhRockyköh), joita etenkin mangoissa tuntuu vilisevän tiuhaan, mutta koska sarjan hahmot ja tapahtumapaikat ovat muuten suht realisistisesti piirrettyjä, tuollainen yksityiskohta pistää silmään.
Tässä päivänä muutamana mieleni teki kovasti ”uutta” sarjakuvaa, mutta koska lähiseudun kirjakaupoista ei löytynyt mitään mukavaa, päädyin tilaamaan netistä tällaisen:
Knuckles on miehisen pinkki.
Ykkösosan ostin jo Limingassa majaillessani. Nämä vanhat Sonic-sarjikset on kaikessa höpsöydessään rattoisaa luettavaa. Sitäpaitsi kaiken sen mustavalkoisen mangan jälkeen neliväripainokset ovat mukavaa vaihtelua.
***
Siskoni löysi viimeinkin kaappiensa syövereistä kauan kadoksissa olleen adapterin vanhaan kunnon SEGA Mega Drive -konsoliini. Nyt voin taas pelata Darwin 4081 -shooteria, joka aikoinaan julkaistiin vain Japanissa ja ei siis toimi eurooppalaisessa konsolissa ilman välikappaletta. Yli kymmenen vuotta sain odottaa, mutta oli sen arvoista. Peli ei tosin ollut niin vaikea tai pitkä kuin penskana, tietenkään, mutta toisaalta jäykäksi hapettunut ohjain, missä ei edes pause-nappi toimi, nostaa vaikeustasoa kohtalaisesti.
Minä en sitten pelaa tässä.